Seitsemän vuotta sitten halusimme tietää enemmän Irlannista. Meillä ei ollut tarvittavaa internet-yhteyttä, joka olisi helpottanut asiaa, mutta saimme erittäin hyvää informaatiota Irlannin Valtion Matkailutoimistolta Suomessa.

Nyt henkilökohtainen pyrkimykseni on edistää suomalaisten kanava- ja jokiristeilylomia Irlannissa, koska siellä kanavat ja joet ovat ruuhkattomia.

Tämän yhteydenoton jälkeen kesti melkein 2 vuotta ennen kuin teimme ensimmäisen kanavaristeilymme Irlannissa.

Meillä oli unelma ohjata omaa jokialusta, operoida 200 vuotta vanhoja sulkuja, ohjata kauniiden kivisiltojen alta, pysähtyen jossakin kaupungissa muonitustäydennystä ja yöpymistä varten ja jutella ystävällisten asukkaiden kanssa ja nauttia paintti Guinnessiä rentoutuen ilmapiirissä, josta pidämme. Myöskin omalla veneellään risteilevien yksityisveneilijöiden kanssa meillä on ollut mukavia juttuhetkiä.

Vihreät laaksot, vuoret, kasvi- ja eläinmaailma ovat juuri sellaisia, josta pidämme. Tämä on hyvä loma ja voimme nauttia luonnon koskemattomuudesta.

Ennen ensimmäistä risteilyämme yli 5 vuotta sitten, meillä oli hyvin vähän etukäteistietoa venevuokrausfirmoista.

Kun lentokenttätaxi kääntyi lähelle kanavaa ja tukikohtaa, oli hyvin jännittävää nähdä kanavaveneet kiinnittyneenä rantaan vieri viereen. Vastaanotossa suoritettujen virallisten muodollisuuksien ja opastuksen jälkeen olimme ilman asiantuntijaa ja opettajaa veneessä matkalla eteenpäin. Koulutus ja seuranta opettajan taholta antoivat ensimmäisen pätevyyden mennä helppoon kanavaosuuteen ilman varsinaista lisenssiä.

Ilman ruoria suoritettava peräsinohjaus ja raskas vene (n. 16 tonnia) eivät olleet tuttuja meille. 13-18 metriä pitkä vene ei aina mennyt kuten halusimme, mutta varovaisen ajon ja kokemusten jälkeen, vene on ystäväsi ja kulkee kuten haluat.

Hyvin tärkeitä henkilöitä meille ovat Karin ja Michael ja 14th heinäkuuta 2001 jälkeen myös heidän poikansa ja meidän kummipoikamme Pieter Rathanganissa. Ensimmäinen muisto heistä on monen vuoden takaa Rathanganista, kun Karin antoi meille sululla perunoita ja raparperia ja jo silloin Katriina piti erityisesti heidän pikkukoiristaan.

Muistan erityisesti ilmauksen ”Jos sinulla on kiire, kanavavene ei ole sinua varten, silloin sinun pitää ottaa auto”. Olen aina ollut kiinnostunut veneiden tekniikasta ja siksi meridiesel, keskuslämmitys ja kaikki tekniikka veneessä on kiehtonut minua. Perheemme on ollut hyvä miehistö, täydentäen toinen toisiaan. Jo varhain pojastamme Juha-Heikistä tuli paras kapteeni. Vapaus tulla ja mennä on miellyttänyt meitä alusta alkaen. Vihaan kiinteitä aikatauluja loma-aikoina.

Kanavaristeily (nopeudella 6 km/tunnissa, jokiosuuksilla nopeampaa) on paras tapa nähdä kasveja ja eläimiä ja maatiloja kanavan varrella ja voit pysähtyä melkein minne vain.

Erilaiset lampaat suurissa laumoissa, lehmät ja hevoset luovat myös kiehtovan ilmapiirin, vaikka kotimmekin on maaseudulla. Vaikka kokemus kasvaa, on palvelu veneen omistajan taholta aina tärkeä ja juttuhetket heidän kanssaan ovat osa lomaa, koska heillä on hyviä ideoita, minne voit mennä ja missä kannattaa pysähtyä ja missä on hyvät pubit ja ravintolat. Paintti Guinnesiä tai kuuma whisky ovat unohtumatonta pubielämää.

Raikas ilma ja aktiviteetit ennen iltaa ovat parasta elämää ennen pysähtymistä yöksi kanavan tai joen varteen, lähelle kyliä, kaupunkeja tai sulkuja.

Kun saimme kokemusta ja etukäteistietoa Barrow-joesta, olimme heti kiinnostuneita menemään sinne, mutta ajattelimme hyvin tarkasti ja arvioimme kokemustamme ennen kuin kysyimme veneen omistajalta ”Voimmeko mennä Barow-joelle”.

Oli toinen kesämme (olemme olleet myös syksyisin ja se on erilaista, mutta kivaa) kun saavutimme Goresbridgen ja käännyimme takaisin.

Henkilökohtainen ongelmani on joskus ollut kalkkitehtaan voimalaitosturbiinin ulostuloaukko ennen Gorebridgea. Erään kerran Waterway Servicen kaivuri oli juuri ennen tuloamme pudottanut suuria kiviä vaylään Ratvindon sulun lähellä ja vaikka ajoimme tarkasti navigaatio-kartan mukaan, saimme voimakkaan kosketuksen (pohja vahvaa rautalevyä) kiviröykkiöön, vene keinahti, perä nousi, mutta menimme yli ilman vaurioita… meillä oli onnea.

Rathellin sulun lähellä meni kerran ajovirheeni takia veneen työntämisessä rannnasta käytettävä puusauva läpi ikkunan, jonka korjasimme pakkausteipillä. Korjauksen kestäessä ystävämme pyjama putosi ikiajoiksi tumman veden syvyyksiin.

Bagenalstown on ollut hyvin kiinnostava paikka erään satunnaisen vesitankin täytön yhteydessä. Vesihana oli rikki rannalla ja saimme kaupungin tekniseltä virastolta neuvon hakea vettä heidän hanastaan. Vesi piti kuitenkin kantaa, koska letkumme ei riittänyt.

Niinpä teimme suppilon Sprite-pullosta ja kannoin vettä satoja litroja illalla ja taas aamulla lisää.

Eräänä kesänä sulun alapuolella oleva pato oli rikkoutunut ja Waterway Service auttoi meitä seuraavaan seikkailuun:

Illalla teimme heidän työnjohtajansa kanssa suunnitelman, jonka mukaan pysähdymme heti sulun alapuolella ennen patoa ja kun saamme merkin, ajan täydellä kaasulla läpi voimakkaan virtakohdan, kunnes patokanava on takanamme.

Onnistuin… vene kulki minuutin ajan kuin ralliauto liukkaalla pikataipaleella, mutta kaikki meni hyvin ja Waterway Servicen kaivinkoneporukka taputti käsiään. Palatessamme Bagenaltowniin, näimme, että mainittu patotyö oli vielä kesken, eikä veden riittävästä syvyydestä ennen patokanavaa ja sulkua ollut tarkkaa tietoa… Virta oli hyvin voimakas, olimmehan jokialueella, lisäsin kaasua, mutta vene pysähtyi kiveen, eikä liikkunut tuumaakaan eteen, eikä taakse.

Heitimme köyden työmaan työnjohtajalle, hän sai vetämällä ja me konetta piiskaamalla veneen irti, mutta mies itse putosi veteen.

Tämä mies on hyvä ystävämme ja toivottavasti tapaamme uudelleen.

Voimakas virta Barrow-joella on ollut joskus jännittävä kokemus, koneen tehdessä täysillä työtään. Tekniset ongelmat eivät ole koskaan olleet ongelmana, koska huolto on aina ollut täydellisen tehokas.

Mustavalkoinen sulkukokonaisuus on aina ollut hyvin kiinnostava ja odotettu, erityisesti kaksoissulut vaativat vähän miettimistä miten mennään ja sulut saattavat joskus olla vähän pelottaviakin.

Näiden nettisivujen linkit-sivulla voit testata taitojasi sulkuprosessiin liittyen.

Sulkujen operointi on aina ollut sopiva ja odotettu aktiviteetti, kun on hitaasti risteilty monta mailia.

Nyt kun Katriina ja minä olemme yli 50 v ja veneilemme pääasiassa kahdestaan, meillä on enemmän aktiviteettejä mennessämme suluista ja Katriina on hyvä sulkumestari.

Viime syksynä kirjoitin IWAI:n (vesiteiden käyttäjäyhdistys) sähköpostilistalle kyselyn sulkujen kunnosta ja miehityksestä syksyaikaan ja kerroin Katriinan toimivan sulkumestarina. Eräs ystävällinen kirjoittaja vastasi: ”Irlannissa ei ole laitonta, että sinä (Kalevi) operoit sulkuja ja vaimosi (Katriina) ohjaa venettä.

Haluan lähettää erityiset kiitokset monien vuosien tapaamisten ja palvelujen perusteella Peter ja Joe Moorelle Monasterevinista. He ovat aina olleet auliita palvelemaan ja sopimaan nostosillan avaamisesta sekä sulkujen hoitamisesta.

Muistamme myös erään ystävällisen vanhan miehen vanhalta 19th sululta vanhan Barrow linen varrelta ja sulkuvahdin 20th sululta Grand Canalin pääväylältä, Ticknevinistä.

Hän pyysi meitä antamaan merkin torvella kun lähestymme Ticknevinin sulkua ja hän halusi myös antaa kissansa meille lomamme ajaksi, koska se etsi ruokaa veneestämme vierailullaan ollessamme sulussa.

Toivon myös, että erikoinen ja erityinen hyvin ylpeä sulkuvahti Barrow-joella ymmärtää, että haluamme olla myös hänen ystäviään.

Olen yrittänyt tässä artikkelissa ilmaista tunteitamme ja kokemuksiamme ja kertoa, että pidämme irlantilaisista, Irlannin vesiteistä ja haluamme saapua uudelleen.

Meillä on monia hyviä ystäviä Irlannissa ja olemme menettäneet sydämemme Irlantiin.

Yritämme tavallamme edistää kanava- ja jokiristeilyjä Irlannissa.

Toivomme myös, että vesiteiden ylläpitobudjetit ovat riittäviä ja että myös EU auttaa tämän perinnön säilyttämisessä.